sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Koposen kalavehkeet

Sateinen torstai on vihdoin ohi ja perjantai aamu alkaa aamulenkillä. Kävin hölkkäämässä nelosen puoleen tuntiin tossa rantatiellä. Tää leirintäalue on ison tien vartessa, joten turvallisia hölkkäteitä täällä ei ole. Rannalla oli nousuvesi, joten sinnekkään ei voinu mennä. Juoksin kuitenkin ranta"viivaa" pitkin tiellä.

 
Päätettiin lähteä kaupunkiin autolla etsimään kalavehkeitä. Mä vaan haluan kokeilla täällä kalastusta ja mietin, josko löytäisin edulliset vermeet. 
Mentiin paikalliseet yleiskauppaan missä kysyttiin sitten apua virvelien kanssa. Maik niminen mies tuli esittelemään meille vermeitä ja kuulutti meille oikeen Ron nimistä myyjää. Ron ei koskaan saapunut paikalle, joten Maik esitteli mulle kaikki kaupan virvelit ja vermeet. Toki kerroin olevani hyvin amatööri kalastaja ja tahdon vain oppia täällä ja kalastaa snapperin ja muita merikaloja. 
Täällä saa kalastaa meressä ilman lisenssiä. Järvellä ja joissa tarvitsee lisenssin.  
Maik oli innoissaan ja kysyinkin, onko hän kalastaja. Kyllä! Oikeeseen osuin. Juteltiin kalojen koista täällä, minkä kokoisia saa nostaa, missä on hyvät kalapaikat ja mistä löydän lisäinfoa. Täällä Gisbornessa on kalastusklubi.
Kalavermeet kaupassa olisi kuitenkin tullu mun reissaajankukkarolle kalliiksi, joten kysyin tietääkö Maik nettisivuja tai kauppaa, mistä voisin ostaa käytetyt kalavehkeet. Hetken tuumattuaan sanoi muutaman paikan. Kiitin Maikkia. Rupateltiin vielä tovi siinä. Yhtäkkiä hän vain tokaisi, että " Tule tunnin päästä kaupalle, niin tuon sulle mun kalavehkeet". Olin aika jäissä. Kysyin, että mitä ihmettä ja mitkä. Hänellä on kuulemma vanha mun käteen sopiva virveli, hänen tyttären vanha. Saan sen ilmaiseksi. 
Tarjosin rahaa ja sanoin, että en voi ottaa sitä ilmaiseksi. Hän sanoi, että nähdään kaupalla klo 15:20. Olin varmaan ihan punanen ja en tienny nauranko, vai kiljunko. Kysyin kuitenkin "miksi". Maik oli, että "Because, New Zealand!". En ymmärrä tätä maata. Nää ihmiset on liian kilttejä täällä. Kadulla sulle moikataan. Täällä todellakin ihmiset uskoo Karmaan. 

Käytiin Nicin kanssa ostamassa Maikille kahvilasta juusto-katkarapu-piirakka ja iso suklaakeksi. Rahaa hän ei ois kuitenkaan ottanut vastaan. 
Nähtiin tunnin päästä kaupalla. Maik toi mun uuden virvelin ja mä annoin vastalahjaksi herkkuja. Melkein hypin innosta! Halasin setää ja kiittelin tuhannesti. Maik oli iloinen, että oli saanut mut iloiseksi. Ehdotin, että tuon virvelin takaisin, kun lähden Gisbornesta. Ei käynyt. Sanoin, että tuun moikkaamaan ennen lähtöä Uudesta-Seellannista. Maik sanoi, että annat sen vaan eteenpäin sitten jollekkin, kuka oikeesti haluaa kalastaa. 
Kysyin, josko hän ehtis kalaan meidän kanssa. Olihan hän vanhempi setä ja varmaan yksinäinen. Ei kuulemma ehtinyt, koska kirkko odotti häntä koko viikonlopun. Sain kuitenkin käyntikortin sedältä. 
Käytiin ostamassa vähän jigejä ja muita varusteita kaupasta. 
Käytiin kalaclubilla Nicin kanssa kysymässä mittoja ja saatiin hyvät ohjeet ja mitta minkä kokoisia kaloja saa nostaa. 
Nähtiin myös muutama jättikala. 


Pääsin illalla kokeilemaan kalastusta. Kysyin paikallisilta sediltä kalapaikkoja. 
Sedät oli just tullu rantaan kalasta. Olivat sukeltaneet ja ampuneet kaloja. 






Kala ei tänään tärpännyt, mutta onnellinen kalastajatyttö täällä silti on!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti