Koposen kalavehkeet

Sateinen torstai on vihdoin ohi ja perjantai aamu alkaa aamulenkillä. Kävin hölkkäämässä nelosen puoleen tuntiin tossa rantatiellä. Tää leirintäalue on ison tien vartessa, joten turvallisia hölkkäteitä täällä ei ole. Rannalla oli nousuvesi, joten sinnekkään ei voinu mennä. Juoksin kuitenkin ranta"viivaa" pitkin tiellä.

 

Päätettiin lähteä kaupunkiin autolla etsimään kalavehkeitä. Mä vaan haluan kokeilla täällä kalastusta ja mietin, josko löytäisin edulliset vermeet. 

Mentiin paikalliseet yleiskauppaan missä kysyttiin sitten apua virvelien kanssa. Maik niminen mies tuli esittelemään meille vermeitä ja kuulutti meille oikeen Ron nimistä myyjää. Ron ei koskaan saapunut paikalle, joten Maik esitteli mulle kaikki kaupan virvelit ja vermeet. Toki kerroin olevani hyvin amatööri kalastaja ja tahdon vain oppia täällä ja kalastaa snapperin ja muita merikaloja. 

Täällä saa kalastaa meressä ilman lisenssiä. Järvellä ja joissa tarvitsee lisenssin.  

Maik oli innoissaan ja kysyinkin, onko hän kalastaja. Kyllä! Oikeeseen osuin. Juteltiin kalojen koista täällä, minkä kokoisia saa nostaa, missä on hyvät kalapaikat ja mistä löydän lisäinfoa. Täällä Gisbornessa on kalastusklubi.

Kalavermeet kaupassa olisi kuitenkin tullu mun reissaajankukkarolle kalliiksi, joten kysyin tietääkö Maik nettisivuja tai kauppaa, mistä voisin ostaa käytetyt kalavehkeet. Hetken tuumattuaan sanoi muutaman paikan. Kiitin Maikkia. Rupateltiin vielä tovi siinä. Yhtäkkiä hän vain tokaisi, että " Tule tunnin päästä kaupalle, niin tuon sulle mun kalavehkeet". Olin aika jäissä. Kysyin, että mitä ihmettä ja mitkä. Hänellä on kuulemma vanha mun käteen sopiva virveli, hänen tyttären vanha. Saan sen ilmaiseksi. 

Tarjosin rahaa ja sanoin, että en voi ottaa sitä ilmaiseksi. Hän sanoi, että nähdään kaupalla klo 15:20. Olin varmaan ihan punanen ja en tienny nauranko, vai kiljunko. Kysyin kuitenkin "miksi". Maik oli, että "Because, New Zealand!". En ymmärrä tätä maata. Nää ihmiset on liian kilttejä täällä. Kadulla sulle moikataan. Täällä todellakin ihmiset uskoo Karmaan. 

Käytiin Nicin kanssa ostamassa Maikille kahvilasta juusto-katkarapu-piirakka ja iso suklaakeksi. Rahaa hän ei ois kuitenkaan ottanut vastaan. 

Nähtiin tunnin päästä kaupalla. Maik toi mun uuden virvelin ja mä annoin vastalahjaksi herkkuja. Melkein hypin innosta! Halasin setää ja kiittelin tuhannesti. Maik oli iloinen, että oli saanut mut iloiseksi. Ehdotin, että tuon virvelin takaisin, kun lähden Gisbornesta. Ei käynyt. Sanoin, että tuun moikkaamaan ennen lähtöä Uudesta-Seellannista. Maik sanoi, että annat sen vaan eteenpäin sitten jollekkin, kuka oikeesti haluaa kalastaa. 

Kysyin, josko hän ehtis kalaan meidän kanssa. Olihan hän vanhempi setä ja varmaan yksinäinen. Ei kuulemma ehtinyt, koska kirkko odotti häntä koko viikonlopun. Sain kuitenkin käyntikortin sedältä. 

Käytiin ostamassa vähän jigejä ja muita varusteita kaupasta. 

Käytiin kalaclubilla Nicin kanssa kysymässä mittoja ja saatiin hyvät ohjeet ja mitta minkä kokoisia kaloja saa nostaa. 

Nähtiin myös muutama jättikala. 

Pääsin illalla kokeilemaan kalastusta. Kysyin paikallisilta sediltä kalapaikkoja. 

Sedät oli just tullu rantaan kalasta. Olivat sukeltaneet ja ampuneet kaloja. 

Kala ei tänään tärpännyt, mutta onnellinen kalastajatyttö täällä silti on!! 

Kun vettä sataa 28.1

Yön jatkunut vesisade ei loppunut aamullakaan. Me herättiin kuitenkin aamusta ja päätettiin lähteä kaupungille.

Sovittiin eilen kimpassa, että majotutaan täällä leirintäalueella ja odotetaan miten työkuviot etenee :D

Vettä tuli niin kovaa, että hyvä jos eteensä näki autolla ajaessa. 

Mentiin mäkkäriin hoitamaan virallisia bisnes asioita, eli lisävakuutusta autolle.. Mun reissukaveri on niin nuori, että tarttee extraa, että saa ajaa meidän autoa. 

Soitettiin mahdolliselle työnantajalle ja sovittiin treffit ruokakaupan eteen klo 13:00. Käytiin kirjastossa tulostamassa viisumit ja passikopiot ja ajettiin ruokakaupalle. Lyhyen työhaastattelun jälkeen päätettiin mennä kaupungille kiertelemään kävellen. Vettä tuli vieläkin, kun sangosta kaataen. 

Käytiin kiinalaisessa syömässä ja kierrettiin kaupungin vaatekaupat läpi. Mitä tekemistä ihminen voi keksiä vesisateella. Elokuvatkin pyörii iltaisin :D

Joo ja kirjan lukeminen oli aamusta. 

No saatiin päivän tunnit kuitenkin hyvin käytettyä ja illalla palattiin leirintäalueelle. Otettiin nyt paikka leirintäalueelta maanantaihin asti. Kerron työkuvioista tarkemmin, kun ne varmistuu. 

Pelattiin ilta poikien kanssa korttia. :D 

Gisborne 27.1

Saavuttiin Gisborneen keskiviikkona 27.1. Tää on vähän isompi kaupunki. Mietittiin Nicin kanssa mihin haluttais mennä yöpymään. Käytiin kysymässä paikallisesta työvoimatoimistosta työpaikkoja. Helmikuussa starttaa omenoiden keräily ja muutamia motellin siivous paikkoja oli, mutta ne oli vain puoli päiväisiä. Otettiin muutamat numerot ylös. 

Katsottiin leirintäalueita, mitä Gisbornessa ei olekkaan niin paljoa. Ylempänä rannalla kyllä on monenmoista leirintäaluetta. Meidän hintaluokkaan osui kaksi paikkaa ja soitettiin molemmat läpi. Toinen oli ratsastustallin vieressä ja toinen rannalla. Kaksi aika osuvaa paikkaa siis. 

Päädyttiin kuitenkin vähän kauemmas kaupungista. Leirintäalue sijaitsee meren rannassa ja täällä on ilmainen wifi. Rannalta voi nähdä auringon nousun. Paikassa on kiva pieni keittiö ja lämmin suihku. 

Käytiin rannalla tutkimassa laskuveden aikaan simupukoita ja nousuveden aikaan muita kummallisuuksia. 

Niki veti pariin kertaan hienot pannut liukkaalla karikolla. Mulla oli vähän naurussa pitelemistä. 

Naapuri yritys järjestää 40 nzd rauskujen ruokintoja biitsillä. Me satuttiin just sopivaan aikaan pikku hölkälle biitsille, kun seurue lähti mereen ruokkimaan niitä. Nähtiin siis ilmaiseksi myös rauskuja. 

Täällä alueella majottuu pari saksalaista kundia. Saatiin niitten avulla puhelinnumero yhteen duunipaikkaan ja juteltiin mahdollisesta jatko "duunista" täällä leirintäalueella.. Siitä tarkemmin myöhemmin. 

Majoituttiin ensimmäinen yö biitsin vieressä. Päät kohti merta. Meidän onneksi toki sattui hirmu myräkkä ja vettä tuli nyt sitten täysiä koko yön.

Hyvin tuli kuitenkin nukuttua, ikkunat vaan piti pitää koko yön kiinni. Nyt on todistettu, että meren kohina parantaa unia! 

Morere 26.1.2016

Ajeltiin päivällä kohti Gisbornea. Aamuinen aurinko vaihtui pilviseksi, mutta vettä ei tullut. 

Katseltiin missä voitaisiin pysähtyä ja majottua seuraavaksi. Ei ajateltu tänään ajaa suoraan Gisborneen, koska sinne on  matkaa. 

Hiekkatie vaihtui asfaltiksi ja saatiin meidän puhelimiin vihdoin kuuluvuus. 

Käytiin piknikillä Wairoa nimisessä kaupungissa. Siellä saatiin haistella jo meren tuoksuja.

Pysähdyttiin Morere nimisessä kylässä. Kaupungiksi sitä ei voinut sanoa. Tien varressa oli motelli tyylinen leirintäalue, missä voi telttailla ja majottua autossa. 

Campermate appi oli kertonut meille, että majoitus maksaa 20nzd x 2 henkilöä, eli 10 henkilö. 

Respaan sisään päästyä kysyttiin toki pariskunnalta hinta. Pariskunta omisti paikan. Vaimo tokaisi meille 18 nzd henkilö yö. Ihmeteltiin ääneen hintaa, koska netissä luki aivan eri hinta. Oli kuulemma väärä hinta. Mies selkeesti näki, että emmittiin koska pyys meidät mukaansa ja esitteli koko leirintäalueen meille. Paikalla ei ollut muita ja saataisiin olla aivan rauhassa.

Paikka oli oikeesti aika hieno. Ei mikään uusintauutta ja suihkutilat oli vähän kun ulkotilat, mutta hieno ja rauhallinen silti. Setä heitti mulle huumoria suomalaisista. Täällä maassa on niin paljon saksalaisia turisteja, että niistä ei taida olla sanottavaa. Joka paikassa ihmetellään, kuinka tänne asti on Suomesta lähdetty ja toki kuinka kylmä Suomessa on. Miinus parinkymmenen asteen kerrottua kaikki on olleet hiljaa. :D

Leirintäalueen vieressä kulki pieni joki, missä voisi käydä uimassa. Nähtiin myös lampaita joen varressa ja pariskunta oli todenteolla pitänyt pihasta huolta. Oli palmuja ja nättejä kukkia. Papukaijat piti meteliä puissa.

Mietittiin silti hintaa, oliko 18 dollaria suihkun arvonen. Ilmasia leirintäalueitakin täällä oli. Mies tokaisi, että majoittaa meidät kympin henkilö, koska ilmotettiin netissä olevasta väärästä hinnasta. Me jäätiin tänne. 

Käytiin iltakävelyllä ajelun jälkeen. Naapuriin kulki narujen varassa korkeella oleva silta, mikä mun oli pakko käydä toki testaamassa. Käytiin myös joella kävelemässä ja hyppimässä kivien yli. Istuttiin joen reunalla ja mietittiin uimista jalat vedessä, kun minä vesikammonen näin ne. Mitä hittoa!! Vedessä oli jäätävän iso kala ja toinen erilainen käärmeen näkönen. Täällä maassa ei oo käärmeitä. Meinas silti tulla jotain housuun. Jalat pois vedestä ja tutkimaan. :D 

Setä oli unohtanu kertoa, että joessa asuu niitten isoja kaloja, mitä ne ruokkii. En ollu menossa uimaan!! :D kuulemma voi uida, kalat pelkää. Mä en mee uimaan. :D 

Valmistettiin kivassa keittiössä Nicin kanssa illalla ruokaa, pelailtiin korttia ja otettiin iisisti. 

Yö oli vähän villi, koska sade oli alkamassa ja oli kuuma. Hyttysiä oli miljoona ja ne tykkäs majottua meidän autossa, vaik pidettiinkin ovet ja ikkunat kiinni. Ensimmäinen yö, kun tuli nukuttua vähemmän kun 7 tuntia. :D 

Tässä muuten kuva kansallispuiston lopussa olevista liikennevaloista. Tää on, kun Kellokoskella. Ei ketään ja punaset palaa. 

Te Urewera National Park

Lähdettiin aamusta ajelemaan Tauposta kohti paikkaa x. Meillä ei siis oikeestaan ollu muuta hajua, kun että mietittiin menoa Gisborneen. Tulee vähän matkaa taas ylöspäin, mutta halutaan nähdä se. Gisbornessa on myös paljon työpaikkoja.

Ajeltiin Nicin kanssa aika rauhassa. Katsoin Camper Mate ohjelmasta, että Rosie Bay leirintäalue on matkan varrella ja arvostelujen perusteella se näytti hyvältä. Leirintäalue on myös ilmainen ja keskellä kansallispuistoa. 

Meijän matka meni hyvin. Olin unohtanu, vaan tarkastaa että tie 38, mikä vei kansallispuistoon ja leirintäalueelle oli hiekkatietä 3 tuntia. No mehän tajuttiin tää siis puolessa välissä, kun ihmeteltiin että eikö hiekkatie lopu ikinä! :D Tie oli myös hyvin kapea ja välillä pudotus alas oli jyrkkä. 

Leirintäalue on järven Lake Waikaremoana äärellä. Järveä ympäröi kansallispuisto Te Urewera National Park.

Kansallispuisto on vuoristoista. Autotie kulkee korkealla vuorella suurimmaksi osaksi. Tieltä näet järven. 

Nähtiin matkalla "villihevosia", koska niitä täällä ei ole. Eli siis jonkun paikallisen hevoset laidunsi vapaana. 

Oli korkeita puita. 

Me nähtiin myös aivan uskomattoman kaunis vesiputous, mikä laski korkealta vuorelta alas järvelle.

Löydettiin meidän leirintäalue. Se oli hieman piilossa ja sun piti oikeesti tietää mihin ajetaan. Onneksi olin laittanut navigaattorin pyörimään jo alku matkasta, täällä siis ei ollut puhelimessa kenttää. Mietittiinkin, että mitä tapahtuis, jos bensa loppuis tai ajettais ojaan. 

Meidän leirintäalueella majottui yksi pariskunta ja joku canadalainen kundi. Paikka oli hyvin hiljainen. Päästiin autolta suoraan uimaan järveen.

Rannassa mustia joutsenia ja niiden poikasia :)

Vesi oli hyvin kirkasta ja lämpöä riitti taas kevyet +26. 

Käytiin Nicin kanssa kiipeemässä paikalliselle näköala paikalle. Paikkansijaitsi korkeella vuorella ja sieltä näki koko järven ja vuoret. En ottanut puhelinta mukaan, joten kuvat jäi ottamatta. Kaunista oli silti!

Koska meidän juoksemis uhkaus oli pidettävä, otettiin menomatkalla hölkkää ja paluumatkalla vatsalihaksia. 

Käytiin iltauinnilla ja katseltiin kaunista järveä. 

Ihmeteltiin yön pimeydessä ääniä, mitkä kuului hyvin kovaa. Isot sammakot kurnutti kaislikossa :D 

Aamulla herättiin auringon paisteeseen. Otettiin aurinkoa, uitiin ja syötiin hyvät aamupuurot. 

Lähdettiin ajamaan kohti Gisbornea. Täällä olis viihtyny muutaman yön lisää, mutta meillä ei ollut riittävästi vettä mukana ja ruokakin oli vähissä. Säätiedotus oli lupaillut vesisadetta, joten parempi ajaa hyvällä säällä hiekkatie loppuun. 

Takaisin Taupossa

Majoituttiin Turangissa perjantai-lauantai välinen yö. Paikka oli reissaajien hostelli ja me pysäköitiin meijän auto parkkipaikalle pientä maksua vastaan ja saatiin käyttää suihkua ja muita tiloja vapaasti. Oli huippua päästä kuivaamaan hiukset hiustenkuivaajalla pitkästä aikaa! Täällä pienet asiat tuntuu niin isoilta.

Ajettiin lauantai aamuna Turangista takaisin Lake Taupoon. Matkaa tuli noin 50 kilometriä. Pysöhdyttiin matkalla syöttämässä sorsan poikasia ja isoja mustia joutsenia yhdellä venerannalla. Otettiin iisi päivä Taupossa. Syötiin piknikki rannalla, otettiin aurinkoa ja uitiin.

Majotuttiin samalla leirintäalueella, missä vietettiin ensimmäinenkin yö Taupossa, Reids Farm niminen paikka. Leirintäalue on hieno. Siellä on kristallin kirkas joki, näet aurinkoisella säällä pohjasta kaiken. Leirintäalue on iso, mutta aina viikonloppuisin täysi ja välillä vähän turhankin villi. Istuttiin iltaa kahden itävaltalaisen kundin kanssa, ne majottui meidän viereisessä autossa. 

Seuraavana aamuna käytiin joessa samu-uinnilla. Syötiin hyvät aamupuurot ja suunnattiin taas Taupon keskustaan järven rannalle makoilemaan. Käytiin pyörimässä keskustassa ja pidettiin tuttuun tapaan taas piknikkiä biitsillä. 

Illalla majotuttiin vielä viimeinen yö samaisella leirintäalueella.

Tavattiin sattuman kaupalla Rietta samalla leirintäalueella. Rietta on siis Hollantilainen  mimmi, mikä tavattiin heppatallilla Warkworthissa. Rietta esitteli meille uuden reissukundinsa. :D Porukka kävi flengaamassa jokeen flengipaikalla ja istuttiin iltaa. Käytiin Nicin kanssa vielä iltalenkillä kävelemässä Huka vesiputoukselle. Sinne oli matkaa kävellen noin 2km. 

Putouksella oli voimakas koski. Tää on siis sama joki, missä mekin uitiin(tosin 2km taaempana). 

Oli jo aika myöhä, kun palattiin takasin leirintäalueelle. Käveltiin pilkko pimeessä takasin. Hauskaa, kun kuuli vaan heinäsirkkojen sirinän. Niitä on täällä paljon ja ne pitää ihan mieletöntä meteliä. 

Tongariro Alpine Crossing 22.1.2016, Hiking/20km / 7h

Majotuttiin edellinen yö jossain Tongariro National Parkin läheisyydessä. Ajettiin illalla Tauposta leirintäalueelle, missä Markus odotti meitä. Markus on siis se kundi saksasta, joka tavattiin Taurangassa. Sovittiin, että kävellään kimpassa vaellus. Säästetään sillä jokainen 30nzd, eli kolme henkilöä yhteensä 90nzd. Bussi nimittäin maksaa 30 dollaria ja meillä oli kaksi autoa, joten fiksuinta oli ajaa yksi auto starttiin ja yksi auto finaaliin.

Tehtiin Nicin kanssa eväät valmiiksi edellisenä iltana. Pakattiin sateenpitävätakki, pitkät housut, shortsit, pari vaihtopaitaa, jotain ensiapu juttuja, vettä 3l molemmille, ruokaa.

Herättiin aamulla jo 5:00. Oli aivan pilkkopimeetä, joten sovittiin että syödään aamupala startti paikalla. Jätettiin meidän auto end paikalle ja Markuksen auto lähtöpaikalle. Saatiin auto parkkiin missä oli vartiointi, eli ei tarvinnut huolehtia, että auto ei olisi ehjä kun tullaan maaliin.

Syötiin aamupala ja lähdettiin kävelemään noin kahdeksan pintaan. Parkkipaikalla oli jäätävän kylmä, joten mulla oli päällä huppari, takki ja pitkät housut.
Ehdittiin kävellä ehkä pari kilsaa, kun oli pakko vaihtaa shortsit jalkaan. Sää vuorilla muuttuu todella äkisti. Pysähdyttiin noin 150 kertaa, kun mun matkakaverit halus ottaa joka kivestä kuvia. Alku oli aika hidasta. 

Noustiin jyrkkää mäkeä ylös, kapeita portaita. Alkumatka oli aikalailla vain ylämäkeä.
Jossain välissä on vähän laskettava, joten laskettiin vähän mäkeä alas ja tultiin paikkaan, mikä oli tasainen. Oli, kuin kuussa kävelisi.

Kiivettiin taas vuorelle, välillä oli niin jyrkkää että sai pitää ketjusta tukea. Joihinkin kohtiin oli siis laitettu ketju, koska polku oli kapea ylös ja siellä oli paljon irtokiviä.

Nähtiin Emerald Lakes. Ne oli tosi upeet. Kirjaimellisesti ne hohti vihreenä, kuin joku myrkky. Mä ja Nici jatkettiin tästä matkaa kimpassa. Me jätettiin Markus kävelemään yhen Canadalaisen kanssa summit lenkkiä, mikä oli n. tunnin pidempi. Tavattiin siis tää Canadalainen matkalla vuorelle.

Syötiin vuorilla ylhäällä lounas. Oli niin kylmä, että sai pukea takin jalkojen suojaksi.

Loppu n. 7km oli pelkkää alamäkeä. Yksi kiivettävä kohta, mutta muuten alamäkeä. Otti aika hyvin polviin. Lämpötila muuttui myös täällä, oli yhtäkkiä 27 lämpöä.
Nähtiin toiselta puolelta vuorta koko Lake Taupo ja pienempi järvi. Maisemat oli upeat! 

Käveltiin loppumatka yhen hollantilaisen Kundin kanssa. Se käveli samaa tahtia meidän kanssa ja oli yksin, joten otettiin se meijän lenkkikamuks.

Selvittiin Tongarirosta 7tunnissa, matkaa tuli 20km. Tähän pitää ottaa huomioon meidän 150 pysähdystä ja valokuvia. :D Reitti oli 19,4 ja meidän piti kävellä ekstaa vielä 700m, meidän autopaikalle. Käveltiin siis 20,1km! :D

Markusta ja Canadalaista kundia odoteltiinkin sitten melkein 3h autolle.. Ne oli eksyneet uimaan.. :D

Mangesiumia ja Turangiin leiriytymään! Siijuu!

Btw, adidakset toimi hyvin! Ei hiertymiä! Nyt voi alkaa juoksee joka aamu :D