tiistai 27. lokakuuta 2015

Paihia, kaupunki pohjoisessa

Maanantai 26.10.2015

Aamu alkoi ajoissa. Heräsin jo 6:30, kun ensimmäinen asukas yritti hiljaa keräillä tavaroitansa huoneesta. Pötköttelin sängyssä vielä tovin, kunnes jaksoin nousta suihkuun. 
Hain viereisestä kahvilasta laten ja menin istuskelemaan rannalle. Rannalla ei juuri ollut ihmisiä ja sai olla rauhassa. Ilma oli lämmin ja aurinko nousi hiljalleen ylös. Täällä on niin kaunista! Tovin istuskeluani lähdin hostellille. Henkka oli juuri herännyt. Kirjauduttiin ulos huoneistamme ja lähdettiin käymään ruokakaupassa. 
Kirjauduttiin uuteen hostelliin sisälle, mikä sijaitsi YHA hostellin vieressä, siis aivan naapurissa, seuraava rakennus (Bay Adventurer). Otettiin kaksi yötä paikasta. Hostelli oli paljon siistimpi, kuin edellinen. Täällä on uima-allas, lämmin "spa", eli palju, tenniskenttä, kaks keittiötä, pesutilat ja muut. Sain valittua itselleni 6 hengen huoneesta alasängyn, mikä on parisänky! Pari yötä siis luksuksessa ja saa nukkua x asennossa! Ihanaa! 


Mun sänky! 


Allas ja tenniskenttä

Henkka kävi eilen varaamassa Kerikeristä sukelluskurssin, mikä kestää 4 päivää. Tämän päivän saa kuulemma vain opiskella etänä, eli lukea.
Päätin jo aamulla, että tänään on rento päivä. Tutustun kaupunkiin, kuuntelen musaa ja otan iisisti, etsin töitä! 
Töiden etsiminen osoittautui jo eilen hankalaksi Paihialla. Täällä on niin paljon turisteja ja reppureissaajia. Eilen matkalla näin Kerikerissä, mikä on naapuri kaupunki/kylä peltoja. Siellä varmaan olis duunia, mutta en aio viettää aikaa nyt pellolla. 
Selailin nettiä ja helpx. Löysin ilmoituksen viereisestä hostellista, etsivät siivoajia majoitusta vastaan. Ikävä kyllä hostelli oli se, missä yövyttiin eka yö. Ei niin kiva paikka viihtyä pidempään. 
Laitoin yhteen heppavaellus talliin viestiä. Vaativat kunnon englannin kieltä, mutta kirjoitin viestiin rehellisesti, että treenailen vielä kieltä ja se ei hyvin luonnistu vielä. Tää mun englanti on aika rallienglantia, Kimi Räikkös tyyliin. 
Talli ettii avustajaa vaelluksille ja hevosten kanssa. Kuinka unelma! Palkaksi saa majottua, netin, ruokaa. Tää kelpaa mulle! 
Meni noin puoli tuntia ja hieman nopeasti englantia puhuva mies soitti mulle. Tovi puhuttua mulle, rauhoitti nopeutta kielessä ja tajusin kaiken mitä setä mulle sanoi! Sanoi, että haluaisivat mut heti sinne, mutta sanoin että voin aloittaa vasta loppuviikosta. Lupasi palata iltapäivällä uudestaan, kun oli jutellut vaimonsa kanssa. Ehtona mulla on, että mun tulee tulla toimeen muiden ihmisten ja turistien kanssa. 
Jatkoin netin selailua innostuneena. 
Meni hetki ja setä soitti takaisin. Saisin paikan. Ei tarvinnut miettiä sekunttia pidempään ja jees! Paikka on mun. 
Onnellinen Sari kirjottelee! Ainii ja voiko nyt paremmin aikaa käyttääkkään, kuin kirjoittaa esim blogia biitsillä istuskellen auringonpaisteessa! Sitä mä teen! 

Iltapäivä meni hengaillessa. Käytiin kattomassa Haruru putousta lähellä Paihian kaupunkia ja käveltiin vähän jollain luontopolulla, mikä meni waitangiin. Kuvasin videota jostain ihme haikaran ja pingviinin sekoitus vesilinnuista. Niillä oli mielettömästi pesiä parissa puussa. 
Puut oli mahtavia. Jos olisin Tarzan, kiipeilisin niissä. -Oonki vaan Jane, joten pysyn maassa.
Sää on muuten aika lämmin! Eilen väittivät yhen baarin mainoksessa, et +26. 

Luontoretki on kävelty. Lähettiin parkista autolla, niin huomattiin Henkan kanssa, että joku on laittanut parkkipaikan kiinni ketjulla. Käytiin vähän ihmettelemässä asiaa ja joo kyltissä luki "suljetaan kello 5 illalla". Pari muslimia siinä aidan takana pyöri ja mulle tuli heti fiilis, et oliko ne sulkenu sen aidan. Ei ollu. Henkka pääs parkista pois kuitenkin. Jeesattiin se vähä semmosta extreme reittiä isolle tielle. 
Kuva tapahtuneesta (panorama kuva).


:D :D 

Isoja puita luontopolulla





Sunnuntai aamu. Tiet vie erilleen

Sunnuntai aamu alkoi starttailemaan. Sovittiin Hannan kanssa, että Hanna jatkaa Hastingsiin ja mä käyn kokeilemassa onnea pohjoissaarella. Hanna lähti siis takasin sinne The Rotten Appleen missä oltiin pari viikkoa.
Lähdin Henkan kyydissä pohjoseen määränpää oli x. Päätin, että etsin itelleni duunia hostellista tai jostain. Yksin on selvittävä ja selviytyjähän mä olen. 
Paikka x oli siis kysymysmerkki, koska mulla ei oo hajua mihin jään. Olin katsellut, että Kerikerissä etsitään reissaajien hostelliin siivoajaa majoitusta vastaan. Laitoin sinne meiliä ja jäin odottelemaan vastausta.
Lähdettiin ajelemaan ja Henkallakaan ei ollut käsitystä mihin kaupunkiin saa edullisesti hyvän sukelluskurssin. Pohjoseen on siis Rotoruasta matkaa ainakin 5-6 tuntia autolla. 
Oltiin noin tunti matkustettu, kun Henkka sai vastauksen sattumalta Kerikeristä. Aloittaa siellä kurssin maanantaina. 
Mä odottelin vielä vastausta Kerikeristä.. 

Jo Rotoruasta lähdettyä, oli uskomattoman upeita maisemia. Lampaita Rotoruan lähelläkin on tuhansia. Lehmiä samoin. Maisemat vaihtelee ja on palmuja, havupuita, laitumia, epätasaista maata.. 

Soitin Kerikeriin hostelliin, valitettavasti oli täysi, eli duunia sieltä ei saisi. 
Kateltiin kuitenkin hostellia Paihialta, se on Kerikerin lähellä (ranta kaupunki). Löydettiin YHA hostelli ja soitettiin sinne. Saatiin majapaikka sieltä. Matkaa sinne on noin 6h autolla. 
Paihia on siis todella pohjoisessa, siellä saattaa myös nähdä kiiwi lintuja :) 

Matka meni aika reippaasti. Käytiin Kerikerissä varaamassa Henkalle sukelluskurssi ja se haki jotain tavaroita kurssia varten. 
Päästiin Paihialle. Hostelli oli aika öö. Ulkoisa. Huoneet oli ihan kivat. 8 hengen huone pienellä veskillä ja suihkulla. Mun huoneessa nukkuu siis 7 saksalaista + mä. 
Käytiin syömässä ja otettiin hostellilla pari bisseä. Eka kerta tän reissun aikana, ku join enemmän ku puol lasia. Juteltiin muutaman kundin kanssa. Yks oli sveitsistä, yks tais olla  jostain muualta, yks intialainen ja brasilialainen. Ne oli Aucklandissa kielikoulussa, mutta lomailemassa täällä Paihialla. Jutskailtiin niitten kanssa tovi, kunnes päätettiin käydä paikallisessa kuppilassa juomassa yhet. Kuppila oli joku bilisbaari ja siellä tuli samalla sunnuntai aamun rugby peli uusintana. Täällä paikalliset on ihan rugby faneja. Vähän, ku jenkkifutista, mutta ei siltikään, kai. No Uusi-Seelanti voitti kuitenkin! 

Waitomo lauantai

Waitomo ja lauantai

Mietittiin mitä keksitään lauantaina. 
Oltiin jo aiemmin mietitty, että olis siisti nähä kiiltomatoja. Niitä mennään kattomaan veneellä kallion sisään luolaan.
Hanna halus chillailla päivän. Käytiin kattomassa Henkan kanssa respasta, jos löydettäis jotain tekemistä. Meijän Grand hotellin respassa myydään siis kaikenmaailman erikois paketteja, jos haluu olla turistina. Löydettiin respasta esite, missä oli kiiltomato reissu. Päätettiin lähteä ajamaan Waitamoon, noin 150km päähän Rotoruasta.

Waitomoon päästyä, käytiin kyselemässä läheisestä infosta mitä täällä voi nähdä. Saatiin esite kiiltomato paikkaan ja yks kartta missä näkyi Marokopa falls, vesiputous. Lähdettiiin suunnistamaan kohti kiiltomatoja. Matkalla vuorella pysähdyttiin ottamaan kuvia lampaista. Niitä on mielettömästi täällä! Lisäksi nää maisemat! Ei voi kameralla edes näyttää, miltä täällä oikeasti näyttää!!! 

Paikka oli aika lähellä Waitamoa. Turisteja oli paljon. Löydettiin suht edullinen reissu, missä pääsee veneellä luolaan. Reissu kestää 45 minuuttia. Päätettiin ottaa se. 
Kierrettiin ensin luolan sisällä ja turistiopas kertoi meille luolasta ja madoista ja miten ne on löytynyt. Täti oli joku Maori, eli paikallinen asukas. Nähtiin matkalla vähän kiiltomatoja, ne roikku kallion seinässä (katossa) ja hohti.

Kuva yllä, voitte lukea paikasta.
Päästiin luolan sisällä veneeseen. Piti olla aivan hiljaa. Vene lähti liikkumaan pimeässä. Laitoin hupun päähän, etten kuule ylimääräisiä ääniä.. Näkyi jotain ihan uskomatonta, aivan kuin tähtitaivas olis ollu pään päällä.. Uskomatonta! Niitä oli aivan mielettömästi ja ne hohti pimeässä!! Ihan hullua! 
Luolassa ei saanut kuvata mitään, siitä piti huolta "perämies" takana. En siis voi, kuin sanoa et kantsii nähdä noi madot! Kuin tähtiä kalliossa.
Luolasta päästyämme, suunnattiin hampparien jälkeen katsomaan vesiputousta. Lähdettiin ajelemaan putouksille. 
Tie oli mutkaista ja kartan näyttämät kilsat ei kyllä pitänyt paikkansa. 
Ajettiin yhden mutkan ohi, kun siinä oli kyltti "natural bridge 5mins". Päätettiin pysähtyä katsomaan mikä silta. Lähdettiin metsään, mikä alkoi ylittämällä silta joen yli. Jatkettiin metsään.. Täällä on turvallista liikkua, koska täällä ei oo mitään vaarallisia eläimiä tai hämähäkkejä, saatika käärmeitä. Peura on isoin metsässä elävä liikkuja. 


Jatkettiin matkaa polkua pitkin, kunnes vastaan tuli silta, mikä meni taas joen yli. Silta huojui hieman. Käveltiin sillan yli ja alkoi puinen silta, mikä oli rakennettu kallion ja joen väliin.. Kallion seinä oli aivan märkä, vaikka ulkona ei satanut. Siinä kasvoi jotain sammalta ja näytti, kuin olisi ollut vesikasveja. 
Oli ihan hiljaista.. Ainoat äänet mitä kuului oli, veden tiputus ääni ja meidän askeleet. Käveltiin eteenpäin ja nähtiin jotain mieletöntä! Korkea "silta" kallion sisällä, joki meni sen läpi. En oo varmaan ikinä nähnyt mitään näin mageeta paikkaa! Käveltiin portaita ylös päin luolan sisään.. Uskomattoman rauhallinen paikka.. Mieletöntä. Tää maa vaan yllättää uudestaan ja uudestaan! 








Jatkettiin matkaa autolla kohti putouksia.. Tie jatkui mutkaisena. Löydettiin taas uusi näkemisenarvoinen paikka! "Piripiri caves". 
Sinnekkin oli 5 minuutin kävelymatka. Noustiin ensin jyrkät puiset portaat ylös keskemmälle metsää, sitten laskettiin portaat alas. Alhaalla oli luola, mihin meni portaat alas. Käytiin kurkkimassa hiljaista luolaa, missä oli vettä pohjalla. Magee paikka tämäkin! 


Yllä kuvat luolan sisältä




Jatkettiin taas matkaa vesiputouksille, mitäköhän me vielä löydetään matkalta :D

Päästiin putouksille, vihdoin. Jätettiin auto tienreunaan. Putouksilta tuli juuri yks skotti, mikä sanoi että paikka on uskomaton ja pakko nähdä! Kertoi työskentelevänsä läheisellä lehmä-lammas tilalla ja oli myös reppureissaaja. 
Käveltiin putoukselle päin. Kuohunta taas vain yltyi ja ilma tuntui kostealta.. 
Se oli isoin putous mitä oon ikinä nähnyt!!! Nyt oon nähny vesiputouksen! Mieletöntä, huhuhuh! Näyttää kuvassa pieneltä, mutta on jotain ihan muuta! 
Otin vähän videota paikalta. Putouksen alla oli myös sateenkaari! Puhelimet ja vaatteet kostui, koska putous kuohui niin kovaa! Huhuh!!! Vau!!!






Kotimatkalla nähtiin vielä pari aasia, strutseja ja poneja.