Mentiin meidän autolla Lucas, Nici ja minä. Oli taas lämmin päivä, lämpöä yli 20.
Lähettiin reitille ja tarkoitus oli mennä noin nelisen kilometriä. Meijän reitti alkoi sillalla ja sen jälkeen jatkui leveällä polulla, missä pääsi kävelemään joen reunaa pitkin. Reitti oli ylämäki, alamäkeä ja jalat sai tehdä töitä. Matkalla oli pitkiä tunneleita, mitä päästiin tutkimaan taskulampulla. Tunnelit oli siis kullankaivajien vanhoja tunneleita. Käveltiin muutamassa tunnelissa niin, että ei nähty mitään päivänvaloa kummastakaan päästä, osa tunnelista haarautui.
Jatkettiin matkaa. Valittiin vähän jyrkempi pätkä lisää reissuumme.
Pysähdyttiin välipalalle yhden joen reunalle. Kiivettiin kiville syömään ja katseltiin, kun joki valui alas.
Noustiin aika ylö vuorelle, mutta ei viittitty kävellä ihan huipulle. Huipulle olis ollu matkaa 2,5h vielä lisää. Me mentiin siis vaan noin 9km. Täällä kilometrit tuntuu pikkasen pidemmiltä, kun suomessa. Täällä mennään siis vain ala-ylämäkiä.
Nici ja Lucas kävi meidän vaelluksen jälkeen vielä joessa uimassa.
Päästiin meijän cämping alueelle takasin. Eilen ukot oli uhannu grillata meillä ja sen ne toteuttikin! Saatiin Lucas, niki ja minä härän pihvejä, kanaa ja erilaisia salaatteja. Ei ihan joka reppureissaajatytön ruokaa! Meitäpä onnisti täällä! Istuttiin setien kanssa iltaa ja naurettiin vanhoille tarinoille. Näiltä paikallisilta kuulee paljon! Otettiin myös muutamat muistoselfiet!
Katottiin illan pimentyessä tähtiä varmaan kolme tuntia. Täällä niitä voi tuijottaa vaikka koko yön, ne on niin upeita.
